Kenotsooinen maailmankausi eli elämän uusi aika on
geologinen ajanjakso, joka alkoi liitukauden lopun joukkotuhosta noin 65
miljoonaa vuotta sitten ja jatkuu edelleen. Tälle nykyiselle maailmankaudelle
on ollut tyypillistä nisäkkäiden kehitys alun pienistä päästäisen ja majavan
kokoisista eläimistä kirahvin, norsun ja valaiden tapaisiksi suurnisäkkäiksi.
Kaudella on ollut nykyistä suurempiakin maanisäkkäitä, esimerkiksi
Baluchitherium. Nisäkkäiden evoluutio oli täydessä vauhdissa noin 5 miljoonaa
vuotta liitukauden lopun joukkotuhon jälkeen.
Alussa ilmasto oli huomattavan lämmin ja alun kuivuuden
jälkeen todella kostea, mutta alkoi kauden edetessä viiletä ja kuivuakin.
Jaksolliset, alle miljoonan vuoden mittaiset lämpötilan vaihtelut voimistuivat
kauden lopulla jääkausiksi. metsää kuivemmat ruohoa kasvavat savannit ja arot
valtasivat alaa. Tämä mahdollisti esimerkiksi hevosen kehityksen. Kädelliset
kehittyivät ihmisapinoiksi. Ihminen kehittyi aivan kauden lopulla.
Geologisesti kaudella tapahtui mantereiden siirtyminen
nykyisille paikoilleen. Alpit alkoivat nousta, kun Afrikan pohjoispuolella
ollut merenpohja painui Euroopan alle. Kun Afrikka törmäsi lopulta Eurooppaan
ja Aasiaan, Intian valtameren ja Atlantin yhdistänyt Tethysmeri suurimmaksi
osaksi hävisi. Tämä muutti merivirtoja ja viilensi Maan ilmastoa. Himalaja
syntyi Intian laatan törmätessä Aasiaan.
Paleogeenikausi on geologinen ajanjakso 65,5 – 23,03
miljoonaa vuotta sitten. Kausi on kenotsooisen maailmankauden ensimmäinen
kausi, ja sitä seurasi neogeenikausi. Paleogeeni jaetaan paleoseenin, eoseenin
ja oligoseenin, jotka aikaisemmin on tulkittu tertiäärikauden epookeiksi.
Paleogeenikausi alkaa liitukauden lopun joukkotuhosta. Kautta sanotaan myös
alatertiääriksi.
Kautta luonnehtivat linnut ja nisäkkäät. Tällä kaudelle
nisäkkäät kehittyivät ja niiden lajimäärä runsastui huomattavasti. Lintulajisto
lisääntyi myös. Paleogeenikauden alussa paleoseenin lopussa oli hyvin lämmintä,
lämpötila nousi huippuunsa. Kauden keskivaiheilla eoseenin lopuilla maahan
törmäsi kaksi valtavaa asteroidia jotka tuhosivat suuren osan maan elämästä.
Neogeenikausi on kenotsooisen maailmankauden keskimmäinen
jakso 23,03–2,588 miljoonaa vuotta sitten. Sitä edelsi paleogeeni, ja sen
jälkeen alkoi nykyinen kvartäärikausi. Neogeeni jaetaan plioseeni- ja
mioseeniepookkeihin, jotka voidaan jakaa vielä pienempiin vaiheisiin.
Neogeenikaudella nisäkäslajisto kehittyi kohti nykyistä,
apinat kehittyivät kohti ihmistä ja ilmasto viileni ja kuivui sekä
ruohotasangot laajenivat maapallolla. Aavikot laajenivat ajoittain yhä
suuremmiksi, kokien välillä kosteampia kausia. Hollannin seuduilla oli mioseenin
alkupuolella yli 10 miljoonaa vuotta sitten lämmin, subtrooppinen ilmasto.
Myöhemmin ilmasto alkoi viiletä ja muuttua epävakaaksi heilahdellen yhä
nopeammin ja voimakkaammin. Vielä neogeenin loppupuolella plioseenikaudella oli
Hollannissa kaksi muutaman sadan tuhannen vuoden jaksoa joiden ajan ilmasto oli
parhaimmillaan melkein subtrooppinen. Neogeenikauden lopussa ja kvartaarikauden
alkaessa tapahtui huomattava ilmaston jäähtyminen.
Neogeenikausi käsittää ylemmän tertiäärikauden kaksi
jaksoa, mioseenin ja plioseenin. Neogeenin määritelmästä käytiin 2000-luvun
alussa väittelyä geologien kesken. Välillä sen katsottiin sisältävän myös
kvartäärikauden, so. pleistoseenin ja holoseenin. Nykyinen määritelmä
vahvistettiin vuonna 2009.
Kautta on joskus sanottu myös nuoreksi tertiääriksi. Tälle
kaudelle on tyypillistä kehitys kohti nykyistä eläinlajistoa, joka kuitenkin
jakautuu lukuisiin vaiheisiin. Välivaiheista ehkä tunnetuin on Euroopan
tunnetuin on Villafranca-eläimistö.
Tällä kaudella ilmaston viileneminen alkoi selvästi näkyä
Euroopassa, trooppiset lajit vetäytyivät. Mannerliikunnoissa
myöhäisplioseenilla Amerikat yhdistyivät Panaman kannaksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti