542-65 miljoonaa vuotta sitten

Fanerotsooinen aioni on geologinen ajanjakso, joka alkoi paleotsooisen maailmankauden ja kambrikauden alusta noin 570–540 miljoonaa vuotta sitten ja jatkuu edelleen.

Kaudelta löytyy runsaasti monisoluisten eliöiden fossiileja ja elämän kehitystä eli evoluutiota voidaan yrittää hahmottaa. Kambrikaudella tapahtui monisoluisten eläinten räjähdysmäinen evoluutio. Eliöille kehittyivät kalkkikuoret. Syntyi muun muassa äyriäisiä ja nilviäisiä. Tällöin olivat olemassa lähes kaikki eläinkunnan 50 pääjaksoa. Maakasveja oli jo kambrikaudella, enemmän siluurikaudella. Ensimmäiset maakasvit lienevät olleen leviä tai jäkäliä. Tällöin ilmakehässä oli happea suunnilleen 15 % ja hiilidioksidia noin 1 % (noin 7000 ppm).

Samalla alkoi paleotsooinen maailmankausi, jolloin elämä oli alussa merissä, esimerkiksi sienieläimiä, meduusoja ja äyriäisiä. Ensimmäiset levinneemmät maakasvit olivat sammalen, kortteen ja lieon tapaisia. Maalle vaelsivat joskus siluurikaudella skorpionit ja ehkä hämähäkkieläimet. Selkäjänteiset syntyivät ordovikikaudella, selkärankaiset luukalat siluurikaudella. Selkärankaiset valloittivat maan devonikaudella, jolloin kalasammakko oli ensimmäinen sammakkoeläin. Kalat kehittyivät voimakkaasti siluuri- ja devonikaudella. Kivihiilikaudella kehittyivät matelijat sammakkoeläimistä. Matelijat kehittyivät triaskaudella huippuunsa hirmuliskoiksi, jotka hävisivät liitukauden lopulla.

Nisäkkäät jotka olivat joskus triaskaudella kehittyneet nisäkäsmaisista matelijoista, valtasivat nopeasti dinosaurusten jättämät ekologiset lokerot. Tapahtui jälleen kerran sopeutumislevittäytyminen, adaptiivinen radiaatio. Liitukauden lopulla olivat saaneet muotonsa myös nykyiset linnut. Nisäkkäät kehittyivät suunnilleen nykyiseen muotoonsa tertiäärikaudella. Kvartäärikausi merkitsi ihmisen kehittymistä ihmisapinoista ja apinaihmisistä. Nyt elämme jääkauden jälkeistä holoseenikautta.

Mannerliikuntojen aiheuttamat muutokset merivirroissa ovat määränneet fanerotsooisen kauden ilmaston. Mannerliikunnot ovat ajaneet Maan jääkausijaksoihin. Suurimman osan fanerotsooisen kauden historiasta maapallolla ei ole ollut suuria jäätiköitä. Maapallon keskilämpötila on vaihdellut 12 ja 22 °C:n välillä. Nykyisin Maa on painumassa kylmään tilaan vuosimiljoonien kuluessa, ja sen keskilämpötila on 15 °C.

Paleotsooinen maailmankausi eli elämän vanha aika oli geologinen ajanjakso noin 542–250 miljoonaa vuotta sitten. Maailmankausi käsittää ajanjakson, jolla elämä kehittyi voimakkaasti merissä ja nousi maalle. Merkittävästi fossiileja alkaa esiintyä vasta paleotsooisen maailmankauden alusta lähtien. Paleotsooisen maailmankauden alussa olivat nilviäiset ja trilobiitit vallalla, keskivaiheilla kalat ja lopulta matelijat.

Paleotsooinen maailmankauden evoluutio

Paleotsooisen maailmankauden aloittaa kambrikausi, aikakausi, jolta on löydetty runsaasti siiramaisten trilobiittien fossiileja. Hieman ennen kambrikautta kehittyi monelle eläinlajille kova kuori, jonka seurauksena fossiileja on säilynyt. Tällöin päättyi suuri kylmä jakso (Varangin jääkausi). Kauden alaraja määritetään Phycodes pedum:n esiintymisellä fossiilisarjoissa.

Kambrikautta seuraavalla ordovikikaudella alkoi leuattomien kalojen kehitys, joka huipentui siluuri- ja devonikaudella kalalajiston runsauteen. Viimeistään siluurikauden alussa noin 430 miljoonaa vuotta sitten ilmestyivät ensimmäiset maakasvit. Vesirajassa kasvoi kaislojen tapaan mutta haarautuen Asteroxylon. Maalla kasvoi tuuhea haarautuva alkusaniainen Cladoxylon. Duisbergia oli hieman osmankäämiä muistuttava puu. Kaudella oli jo saniaispuita ja alkeellisia sinettipuita. Devonikausi oli kalojen valtakautta. Luultavasti varsieväistä tai keuhkokalaa muistuttavasta kalasta kehittyi alkusammakkoeläin Ichthyostega (kalasammakko), joka pystyi kävelemään maalla.

Kivihiilikaudella oli jättiläispuiden muodostamia metsiä. Noin 315 miljoonaa vuotta sitten kivihiilikaudella sammakkoeläimistä kehittyivät vähitellen tasalämpöiset matelijat, jotka lajiutuivat nopeasti permikaudella, jolloin suuressa osassa maapalloa vallitsi kuiva ilmasto ja jääkausijakso. Permikauden ilmasto oli jääkauden kylmä monsuuni-ilmasto, joka saattoi vaikuttaa matelijoiden kehittymiseen.

Paleotsooinen maailmankausi päättyi monien meressä ja maalla elävien lajien massasukupuuttoon permikauden lopussa noin 245 miljoonaa vuotta sitten, joka on pahin koskaan tiedossa ollut, pahempi kuin dinosaurusten tuho liitukauden lopussa.

Ilmasto oli kauden alussa jonkin verran nykyistä lämpimämpi ja kosteampi, kuivui kauden keskivaiheilla ja ensin kostui, sitten kylmeni kauden lopulla. Kauden lopussa suuri osa mantereista oli yhdessä Pangea-mantereena. Nykymantereet irtaituivat Pangeasta mesotsooisella maailmankaudella.

Mesotsooinen maailmankausi eli elämän keskiaika oli geologinen ajanjakso noin 251–65 miljoonaa vuotta sitten. Maailmankausi tunnetaan dinosaurusten ja muiden matelijoiden valtakautena. Matelijat valloittivat maan, veden ja ilman ja niistä kehittyi suuria kasvinsyöjä- ja lihansyöjäliskoja. Kauden loppupuolella nisäkkäät ja linnut lajiutuivat omiksi ryhmikseen. Hyönteiset ja kalat alkoivat muistuttaa nykyisiä. Kasvillisuutta hallitsivat käpypalmut ja saniaiset. Koppisiemeniset kasvit ilmestyivät liitukaudella. Maailmankausi jaetaan kolmeen kauteen: triaskauteen, jurakauteen ja liitukauteen.

Maapallolla oli tänä aikana lämmintä ja kuivaa, liitukauden keskivaiheilla saavutettiin kaikkien aikojen lämpöhuippu. Lämmin ja kuiva ilmasto suosi matelijoita. Millään mantereella ei ollut jäätiköitä. Tällä kaudella jättiläismanner Pangea (Pangaia) hajosi pohjoiseksi Lauraasiaksi ja eteläiseksi Gondwanamaaksi. Lauraasiassa oli mm. Amerikka ja Aasia, Gondwanamaassa taas mm. Etelä-Amerikka ja Afrikka. Gondwana alkoi pian hajota Amerikaksi ja Afrikaksi ja Aasia irrota Amerikasta.

Monia alkeellisempia matelijoita kuoli suuressa sukupuuttoaallossa trias- ja jurakauden välissä noin 200 miljoonaa vuotta sitten. Mesotsooisen maailmankauden lopuksi jättiläisliskot kuolivat sukupuuttoon noin 65 miljoonaa vuotta sitten. Samaan aikaan hävisi meristä lukuisia elämänmuotoja kuten ammoniitit. Henkiin jäi vain alle kolmemetrisiä eläimiä. Tämän liitukauden lopun katastrofin syynä pidetään yleisimmin suuren asteroidin törmäystä maahan. Samoihin aikoihin tapahtui myös Intiassa Deccanin ylängöllä valtavia tulivuorenpurkauksia.

Karkea jako:

• ·         Triaskausi 251 - 199,6 miljoonaa vuotta sitten
• ·         Jurakausi 199,6 - 145,5 miljoonaa vuotta sitten
• ·         Liitukausi 145,5 - 65 miljoonaa vuotta sitten

Mesotsooista maailmankautta edelsi paleotsooinen maailmankausi (elämän vanha aika) ja seurasi nykyinen kenotsooinen maailmankausi (uusi aika). Juuri ennen mesotsootsooisen kauden alkua oli permikausi. Mesotsooisen maailmankauden päätti liitukauden Maastricht-vaihe, jota seurasi kenotsooisen maailmankauden Dania-vaihe. Maailmankausien taitekohdassa on liitukauden päättänyt KT-raja (LT-raja).