2.588miljoonaa-11.700 vuotta

Kvartäärikausi on nykyinen geologisen ajanlaskun kausi ja viimeinen kolmesta kenotsooisen maailmankauden kausista. Kvartäärikauden alku ja neogeenikauden loppu määritellään maapallon ilmaston muuttumisena pysyvästä hyvin hitaasta kylmenemisestä hyvin epävakaaseen kauteen, jolloin ilmaston lämpenemiset ja kylmenemiset vuorottelivat. Vuoden 2013 arvioiden mukaan kvartäärikausi alkoi noin 2,588 miljoonaa vuotta sitten ja se jaetaan yleensä kahteen kauteen, varhaisempaan pleistoseeniin ja myöhäisempään

holoseeniin.

Kvartäärikauden alkaessa eliökunta oli jokseenkin nykyisenlainen, useita lajeja on tosin kuollut kauden aikana sukupuuttoon. Mantereet ovat sijainneet koko kauden ajan suurin piirtein nykyisillä paikoillaan.

Kvartäärikauden ajallinen määritelmä on muuttunut asiasta käydyn pitkän keskustelun jälkeen. Aiemmin sen katsottiin alkaneen 1,8 miljoonaa tai 1,6 miljoonaa vuotta sitten. Vuonna 2009 geologinen yhteisö siirsi kvartäärin ja pleistoseenin alkukohdan 2,588 miljoonaan vuoteen, aikaan jolloin Maan ilmasto ratkaisevasti kylmeni Gela-vaiheen alussa.

Ilmasto ja jääkaudet

Noin 870 000 vuotta sitten alkoivat 100 000 vuoden välein toistuvat suuret jääkaudet. Näiden uskotaan jatkuvan kymmeniä miljoonia vuosia. Toistaiseksi viimeisin jääkausi oli Veiksel-jääkausi, jonka päättymiseen luetaan pleistoseenin ja holoseenin raja. Muita perinteisesti tunnettuja kvartäärin jääkausia olivat (nuorimmasta vanhimpaan) Saale, Elster ja Günz. Veiksel-jääkauden aikana kasvanut mannerjäätikkö ja sen sulamisen aiheuttamat virrat muovasivat kivennäismaalajeja, jotka jäivät osittain holoseenin aikana muodostuneiden eloperäisten maalajien peittoon.

Ihmisen evoluutio

Kvartäärille tyypillinen piirre on ihmisen nopea evoluutio Afrikassa. Työkaluja valmistava Homo habilis eli Afrikassa 2,5–1,8 miljoonaa vuotta sitten plioseenin lopuilla. Tätä seurasivat kehittyneemmät Homo ergaster 1,9–1,4 miljoonaa vuotta sitten ja Homo erectus 1,5–0,5 miljoonaa vuotta sitten. Homo erectus kesytti tulen ehkä jo 1,5 miljoonaa vuotta sitten ja loi Acheulin alkeellisen kivityökalukulttuurin 1,2 miljoonaa vuotta sitten sekä levittäytyi Afrikan ulkopuolelle. Homo antecessor, joka on luultavasti sama kuin heidelberginihminen, eli noin 780 000–250 000 vuotta sitten, osasi käyttää tulta ja oli luultavasti sekä nykyihmisen että neandertalinihmisen esi-isä.lähde?

Nykyihmisen arvioidaan kehittyneen 200 000–100 000 vuotta sitten ja levinneen Eurooppaan noin 35 000 vuotta sitten.

Pleistoseeni on Maan historiassa geologinen aikakausi, joka alkoi noin 2,6 miljoonaa vuotta sitten ja päättyi noin 11 500 vuotta sitten. Pleistoseenikaudelle ovat olleet ominaisia toistuvat jääkaudet ja ihmisen nopea evoluutio ja aivan lopussa myös kiihtyvä kivikautinen kulttuurikehitys. Pleistoseenikaudella eli monia kauden lopussa ja seuraavan kauden alussa sukupuuttoon kuolleita eläimiä, kuten mammutti, mastodontti, sapelihammastiikeri ja jättiläislaiskiainen. Pleistoseeni oli kvartäärikauden ensimmäinen osa, ja sitä seurasi nykyisin jatkuva lämpökausi holoseeni.

Jo plioseenikauden loppupuolella noin 2,75 miljoonaa vuotta sitten maapallon ilmasto viileni huomattavasti. Lämpötila laski edelleen, ja noin 0,9 miljoonaa vuotta sitten alkoivat keskipleistoseenin suuret jääkaudet. Pleistoseenikauden lopussa päättyivät viime jääkausi ja ihmisen historiassa niin sanottu paleoliittinen kivikausi.

Pleistoseeni ja holoseeni (nykyinen jääkauden jälkeinen lämpökausi) muodostavat yhdessä kvartäärikauden. Välillä oli vallalla jaottelu, jonka mukaan neogeenikausi ulottui pidemmälle ja pleistoseeni on neogeenin kolmas kausi.

Jääkausi päättyi pleistoseenikauden lopussa, ja monet jättiläiseläimet hävisivät sen jälkeen ehkä osin ilmastonmuutosten, osin aikaisempia ihmislajeja kehittyneemmän nykyihmisen metsästämänä. Pleistoseenin ajallinen määritelmä on muuttunut asiasta käydyn pitkän keskustelun jälkeen. Aiemmin sen katsottiin alkaneen 1,8 miljoonaa tai 1,6 miljoonaa vuotta sitten. Vuonna 2009 geologinen yhteisö siirsi pleistoseenin (ja kvartäärikauden) alkukohdan 2,588 miljoonaan vuoteen, aikaan jolloin Maan ilmasto Gela-vaiheen (ja pretegelen-vaiheen) alussa kylmeni ratkaisevasti.

Pleistoseenikauden eläimistö

Pleistoseenikaudelle oli tyypillistä ihmisen nopea evoluutio. Pleistoseenina eli myös monia myöhemmin sukupuuttoon kuolleita jättiläismäisiä eläimiä. Kauden päättyessä tapahtui ilmeisesti ihmisen aiheuttama jättieläinten joukkosukupuutto. Tämä viime jääkauden päättymisen aikainen joukkosukupuutto tapahtui Euroopassa ja Amerikassa, ja se liittynee nykyihmisen metsästystoimintaan, mahdollisesti myös ihmisen aiheuttamiin metsäpaloihin.

Pleistoseenia edeltävän plioseenikauden lopussa Euroopassa eli Villafrancium-lajisto, joka säilyi pitkälle pleistoseenikaudellekin, vaikka ilmasto viilenikin. Oli kolmivarpaista Hipparion-hevosia, luolaleijonia, alkuhärkiä, norsuja ja niin edelleen. Pleistoseenin muutokset olivat suuria. Nykyisen kaltainen hevonen ilmestyi. Mammutti kehittyi etelänmammutista aromammutiksi ja lopulta villamammutiksi.

Suuria kissaeläimiä eri puolilla maailmaa olivat muun muassa kissaeläimiä hieman alkeellisemman Macharodontinae-suvun sapelihammaskissat Megantereon, Homotherium, Dinobastis ja Smilodon. Dinofelis-sapelihammaskissa eli kauden alussa. Kaudella tulivat kuvaan nykyaikaisen Felinae-alaheimon kissaeläimet eli muun muassa leopardi, puuma, ilves.

Pleistoseenin Euroopalle oli jäätiköitymisten toistuessa tyypillistä kasvi- ja eläinlajiston harveneminen varsinkin pohjoisesta. Esimerkiksi euroopanvirtahepoa oli vielä viime interglasiaalilla Englannissa, mutta ei enää nykyisellä holoseenilla. Jääkauden väitetään kiihdyttäneen evoluutiota siten, että jääkaudella puolet lajeista korvautui uusilla noin puolessa miljoonassa vuodessa, mutta alkuplioseenilla 2 miljoonassa vuodessa. Jääkausia edeltävällä Villafranchium-kaudella eläimistö vaihteli metsä- ja arolajiston välillä. Arokausina oli antilooppeja, hevosia ja gepardeja, metsäkausina peuroja, villisikoja ja karhuja. Tegelen-lämpökaudellaoli etelännorsuja, etruskikarhuja, jättiläishyeenoja. Waal-lämpökaudella oli Englannissa etelännorsuja, ensimmäiset aromammutit, leveäotsahirvi ja niin edelleen. Cromer-lämpökaudella noin 500 000 vuotta sitten oli Englannissa virtahepoja, magotteja, luolakarhuja, jättileijonia, etelännorsuja ja heidelberginihmisiä, joiden kulttuuri oli Abbeville-käsikirveskulttuuri.

Tiglia-lämpökaudella noin 1,5 miljoonaa vuotta sitten oli vielä etruskikarhuja ja ehkä jo Ursus americanus -karhujakin, mutta Waal-lämpökaudella noin miljoona vuotta sitten kehittyneempiä Ursus savini ja Ursus thibetianus ja Ursus americanus -karhuja.

Jääkauden tyypillinen uusi tulokas oli mammutti, ja myskihärkä oli tyypillinen jääkauden laji, joka ilmestyi jo varhaisella Günz-jääkaudella (yli 600 000 vuotta sitten), samoin peura, tunturisopuli, kaulussopuli ja lapinmyyrä. Mindel-jääkaudella 400 000 vuotta sitten tulivat jättiläishirvi, villasarvikuono, ahma, naali ja luolakarhu sekä nykyinen ruskea karhu ja jättiaromammutti. Noin 300 000 vuotta sitten Holstein-kaudella kehittyi luolakarhu Ursus spelaeus. Samoihin aikoihin oli nykyisenlaisia Ursus arctos-karhuja. Tämä nykykarhu lienee eronnut luolakarhun kehityslinjasta 1,5 miljoonaa vuotta sitten Tiglian-kaudella.

Metsäjänis kehittyi Riss-jääkaudella, joka oli alle 300 000 vuotta sitten. Riss-kaudella oli mammutteja, villasarvikuonoja, arobiisoneja, arosarvikuonoja sekä muita kylmässä viihtyviä tai pohjoisia lajeja. Ihmisen kulttuuri oli Acheul-käsikirveskulttuuria ja Clacton-levykirveskulttuuria.

Eem-lämpökaudella noin alle 120 000 vuotta sitten oli Englannissa virtahepoja, metsänorsuja ja Merckin sarvikuonoja. Jääkarhu näyttää kehittyneen vasta viimeisellä Veiksel-jääkaudella alle 100 000 vuotta sitten. Myskihärkä levisi Uuteen maailmaan vasta viime jääkaudella. Veiksel-jääkaudelle tyypillisiä olivat arobiisoni, mammutti, villasarvikuono, peura, jättiläishirvi, luolakarhu, luolahyeena, luolaleijona ja naali. Veiksel-jääkauden alkupuolinen ihminen oli neandertalinihminen, jääkauden keskivaiheen ja loppuvaiheen ihminen nykyihminen. Nykyihminen saapui Eurooppaan noin 40 000 vuotta sitten.

Amerikassa eli vielä pleistoseenillakin monen metrin pituisia jättiläislaiskiaisia. Biisoni saapui Amerikkaan Riss-jääkaudella. Pleistoseenikauden lopussa ja holoseenin alussa hävisi monia jättimäisiä eläimiä ihmisen metsästystoiminnan ja ilmastonmuutoksen ja ehkä tautien takia. Ihmisten uskotaan metsästäneen megafaunasta muun muassa mammutit, joiden poikasia sapelihammaskissat söivät. Amerikassa hävisivät mastodontit, jättiläislaiskiaiset ja jättiläisvyötiäiset (glyptodontit Glyptodon). Erityisen paha joukkosukupuutto tapahtui Pohjois-Amerikassa, jossa kamelit ja hevoset hävisivät.

Pleistoseenikauden kasvillisuus

Kasvilajisto oli pleistoseenilla yleisesti ottaen melko lähellä nykyistä, mutta vaihteli tuntuvasti suurten jääkausiin liittyvien ilmastonvaihtelujen mukana. Monilla alueilla, joilla ei tapahtunut huomattavaa kylmenemistä, tapahtuikin kuivumista, ja joillakin alueilla metsälajisto ja arolajisto vaihtelivat peilikuvamaisesti. Esimerkiksi Alankomaissa kasvoi toisinaan lähes lämpimänlauhkean ilmaston lehtimetsäkasvillisuutta, toisinaan alue oli arktista tundraa. Kylmiksi jääkausiksi lauhkean ilmanalan kasvillisuus pakeni Etelä-Euroopan refugioihin. Cromer-kaudella oli Luoteis-Euroopan kasvilajisto supistunut lähes nykyiselleen. Monet puulajit hävisivät Pohjois- ja Keski-Euroopasta kauden edetessä.