11.700 vuotta-tänän

Preboreaalikausi oli välittömästi viimeisen eli Veiksel-jääkauden päättymistä seurannut ajanjakso noin 11 500–10 500 kalenterivuotta sitten, jolloin lämpötila kohosi melko nopeasti. Preboreaalikausi alkoi Salpausselät synnyttäneen kylmän nuoremman dryaskauden jälkeisellä äkillisellä lämpenemisellä. Suomi oli kaudelta laajalti jään ja veden peitossa. Ennen preboreaalikautta oli Suomessa jäästä paljastuneilla alueilla arktista tundraa sekä kylmä ja kuiva ilmasto. Preboreaalikin oli aluksi kylmä, sitten kuiva ja viileä kausi, jolloin Skandinaviassa kasvoi laajalti koivumetsiä. Kaudella alkoi laaja soistuminen. Ilmaston kylmyyden takia ei Suomessa tällöin liene ollut suuressa määrin pysyvää asutusta. Noin

11 000 vuotta sitten oli asutusta Virossa ja Äänisen itäpuolella, ja Suomeen saattoi saapua asukkaita jo kauden lopulla 10 800–10 500 vuotta sitten, mutta aivan varmaa tämä ei ole. Jää vetäytyi Suomessa tuhannessa vuodessa Etelä-Suomen pohjoisosista Länsi-Lappiin. Lämpötila oli preboreaalikauden lopussa melko lähellä nykyistä. Preboreaalikausi aloitti holoseenin. Kautta seurasi viileä boreaalikausi.

Ennen preboreaalikautta oli kylmä nuorempi dryaskausi, jolloin kylmä ja kuiva arotundra ulottui laajoille alueilla. Sitten noin 11 600-11 500 kalenterivuotta eli noin 10 300 radiohiilivuotta sitten[2] ilmasto lämpeni nopeasti. tätä kutsutaan tieteellisessä kirjallisuudessa esim. YD/PB-rajaksi. Pleistoseeniin ajoittuva kylmä nuorempi dryas päättyi noin 70 vuodessa.

Aivan pleistoseenin lopussa ennen suurta holoseenin alun lämpenemistä oli Puolassa Gościa̧ż-järven pohjakerrostumista tehtyjen tutkimusten mukaan noin 30 vuoden jakso, jolloin talvet olivat aiempaa kosteampia ja kesät lämpimämpiä[4]. Noin 11 520 kalenterivuotta sitten lämpeni nopeasti ja oli lyhyen aikaa kosteaa. Mutta suurin osa suuresta lämpenemisestä noin 11 520–11 500 kalenterivuotta sitten oli melko kuivaa, ja lämpeneminen koski lähinnä talvea. Toisessa vaiheessa 11 500–11 460 kalenterivuotta sitten myös kesä lämpeni. Seuraavat 70 vuotta vuoteen 11 390 kalenterivuotta sitten asti oli yhä melko kuivaa.

Boreaali (boreaalinen kausi, boreaalikausi) oli viileä kausi melko pian viime jääkauden päättymisen jälkeen noin 10 500–8 000 vuotta sitten holoseenikauden alkupuolella. Boreaalikaudella jääkauden mannerjäätikkö suli loppuun Euroopassa. Ilmasto oli kuiva ja lämmin. Lämpötila oli melko lähellä nykyistä. Tällöin Pohjoismaihin levisi sekametsiä, joissa oli koivua ja mäntyä. Mänty yleistyi Keski-Lapissakin. Boreaalikausi oli nykyistä kuivempi ja Etelä-Suomessa oli kauden lopussa jopa 1 aste nykyistä lämpimämpää ja Etelä-Suomeen saapuivat lämpimän ilmaston lajit pähkinäpensas ja jalavat.

Kautta edelsi viileä koivumetsien preboreaalikausi. Keski-Euroopassa boreaalikaudella 9800-8000 radiohiilivuotta sitten oli alussa mänty- ja myöhemmin tammimetsiä, 300-500 mm.. Varsinkin etelärinteillä oli monesti lehtimetsää sekä aroa ja metsäaroa. Boreaalikauden lopuilla oli Keski-Euroopassa melko lämmintä, vuoden keskilämpötila 13 C mutta kuivaa, alussa satoi 300 mm, lopussa 500 mm/v.

Boreaalikauden lopuilla varsinkin noin 8 900 vuotta sitten ilmasto oli suunnilleen yhtä lämmin kuin nyt. Boreaalikauden jälkeen tuli nykyistä lämpimämpi atlanttinen lämpökausi noin 8 000 vuotta sitten. Boreaalikaudella jääkauden suurriistakulttuurit olivat historiaa, maailmassa vallitsi eri puolilla pienimuotoisempaan metsästykseen ja keräilyyn perustuvia mesoliittisia kulttuureja.

Kauden alussa 10 500 oli Suomessa laajalti tundraa ja mannerjäätikkö vetäytymässä Tornionjoen laaksosta länteen. Silloin oli etelässä Virossa Kundan kulttuuri ja idässä Veretjen kulttuuri. Metsä oli 58. leveyspiirillä ja Suomeen leviämässä asutusta Kundan ja/tai Veretjen kulttuurista. 10 000 vuotta sitten jäätikkö oli vetäytynyt Pohjois-Ruotsiin ja metsä levinnyt Kajaanin korkeudelle. Lapissa oli tundraraja. Ancylusjärvi, Itämeren edeltäjä peitti muun muassa Pohjanmaan kokonaan ja miltei koko Uudenmaan. Suomeen oli syntynyt Suomusjärven kulttuuri. Komsan ja Fosnan kulttuurit vaikuttivat Norjassa.

Tammikuu oli Suomessa nykyistä viileämpi, Keski- ja Etelä-Suomessa tammikuun keskilämpötila alle -18 mutta Lapissa oli lämpimämpää. Tammikuu oli Siperiassa laajalti nykyistä lämpimämpi. Heinäkuu oli Etelä- ja Keski-Suomessa nykyistä lämpimämpi, mutta Lapissa oli viileämpää. Etelä-Suomessa ja Keski-Suomen eteläosissa oli nykyistä kuivempaa ja Suomeen oli vähäksi aikaa kotoutunut Keski-Asaasian arojen Efedra-pensas. Suomen vuotuinen sademäärä oli luokkaa 600 mm. Lapin yllä oli korkeapaine, ja Siperian Lenan yllä nykyisn oleva korkeapaine oli boreaalikaudessa Kamtshatkan pohjoisosen yllä.

Pieniä mannerjäätikön rippeitä oli Pohjois-Ruotsissa vielä 9 600 eaa. Keski-Suomessa oli laajoja maa-alueita paljastunut jään ja veden alta ja havupuita kasvoi Etelä-Lapissa. Etelä-Suomessa jo noin 10 200 vuotta sitten yleistynyt mänty levisi Etelä-Lappiin jo noin 9 500–8 900 vuotta sitten, mutta sen määrä pysyi vähäisenä jaksoon 7 400–6 300 vuotta sitten.

9 500 vuotta sitten metsänraja oli siirtynyt leveysasteelle 66 Suomen kohdalla ja mannerjäätikkö kadonnut. Noin 9 000 sitten Suomusjärven kulttuuri kukoisti Suomessa, Ruotsissa oli Hensbackan kulttuuri. Komsan ja Fosnan kulttuurit elivät Norjassa ja botninen kulttuuri Lapissa. Kauden päättyessä Komsan kulttuuri heikkeni ja hävisi.

Atlanttinen lämpökausi on lämpimin ja kostein holoseenin kausi Euroopan pohjoisosissa. Jääkauden päätyttyä ilmasto alkoi noin 9 000 vuotta sitten lämmetä nopeasti nykyistä lämpimämmäksi, kosteaksi ja mereiseksi. Keski­lämpö­tila oli atlanttisella kaudella 0,5-2 astetta nykyistä korkeampi. Keski-Suomeen levisi jaloja lehti­puita. Itämerta vastasi tuolloin Litorinameri. Noin 6200 eaa. ilmasto viileni ja kuivui hetkeksi. Noin 4900 eaa. ilmasto oli lämpimimmillään.

Tällöin alkoi ns. atlanttinen lämpökausi (tai atlanttinen kausi), joka oli lämpimimmillään 4 800–3 500 eaa. eli 6 800–5 500 vuotta sitten, jolloin ilmasto oli 1–3 astetta nykyistä lämpimämpi ja yleensä kosteampi. Tällöin Etelä-Suomessa vallitsi Keski-Euroopan ilmasto ja monet jalot puulajit viihtyivät täällä. Suomessa kasvoi Keski-Euroopan sekametsiä muistuttavia metsiä. Pähkinäpensas ja jalava saapuivat noin 6500 eaa. 5400 eaa. tuli lehmus. Noin 5100 kalenterivuotta eaa. alkaen jalot lehtipuut levisivät Etelä-Suomeen. Tammi, saarni, pähkinäpensas ja jalava kasvoivat Keski-Suomessa. Leppä runsastui räjähdysmäisesti kauden alussa 9 000–8 500. Mänty harvinaistui 9 000–8 000 ja koivu yleistyi hieman samaan aikaan. Jalava yleistyi 9 000–8 000. Lehmus ja tammi levittäytyivät Suomeen ehkä jo 8 000 mutta viimeistään 7 000 vuotta sitten.

Kuusi alkoi levittäytyä idästä männyn ja koivun rinnalle noin 4 200 eaa. Itämeri oli atlanttisella kaudella ns. litorinavaiheessa, jolloin meren pinta oli ehkä jopa 2 metriä nykyistä korkeammalla. Tulivuoren tuhkasta tehdyn tarkan ajoituksen mukaan atlanttinen lämpökausi ei olisi alkanut vielä 8 200 vuotta sitten.

Subboreaalinen kasvillisuus- ja ilmastokausi Suomessa noin 5900-2760 vuotta sitten. Tällöin ilmasto alkoi hitaasti viiletä edeltävästä lämpimästä Atlanttisesta lämpökaudesta kohti nykyistä ehkä noin 1-2 astetta. Kuusi levisi vuoteen 2000 eaa. mennessä idästä koko Järvi-Suomeen, ja 1200 eaa. koko Manner-Suomeen.

Kauden alussa noin 5800 eaa. jalot lehtipuut alkoivat vähetä. Kauden lopulla hävisivät lauhkean vyöhykkeen puulajit tammi, jalava, pähkinäpensas ja lehmus suureksi osaksi Suomesta. Kaudella Itämeri oli vielä Litorinameri-vaiheessaan. Leppä harvinaistui hieman tällä kaudella. Kauden lopulla koivu harvinaistui ja mänty yleistyi siitepölyistä päätellen.

Subatlanttinen ilmasto- ja kasvillisuuskausi Pohjois-Euroopassa alkoi noin 2760 vuotta sitten ja jatkuu vielä nykyään. Kaudelle on ollut ominaista ilmaston hidas viileneminen ja vaihtelut lämpimästä kylmään, esimerkiksi pieni jääkausi oli kylmä kausi noin vuosina 1600–1900. Kuusi ja mänty Suomessa ovat yleisimmät puulajit, lehtipuut harvinaisempia. Ilmasto on kostea ja sateinen. Kauden alussa Suomen pronssikausi loppui, ja rautakausi alkoi. Yleinen pitkän aikavälin viileneminen on ennen nykyistä ilmastonmuutosta ollut nopeampaa kuin edeltävällä subboreaalisella kaudella. Viimeisen sadan vuoden aikana lämpötila on ollut voimakkaassa nousussa. Leppä on hieman harvinaistunut. Kauden lopulla mänty ja koivu ovat yleistyneet. Keskiajalla noin 1000 vuotta sitten koivu oli nykyistä harvinaisempi.